Kahvipöytäkeskustelut muiden oman alan opiskelijoiden kanssa ovat kaikkein parhaimpia asioita, joita tiedeyhteisö voi lapsukaiselleen antaa. Näin ovat todenneet useat yhteiskuntatieteilijät jo kauan ennen minua.

Tällä kertaa cappucinon äärellä pohdimme vapautta. Mainittakoon, että vapaus ja orjuutus, valta ja hallitseminen on suosittuja keskustelun aiheita. Niistä saa aina maukkaita debatteja.

Kerroin ystävilleni, käyneeni kaupassa ja viipyneeni kyseisellä kauppareissulla tavallista kauemmin. En viipynyt siksi, että ostoksiani olisi ollut jotenkin erityisen paljon. Ei suinkaan, vaan jumitin kananmunatiskillä. Sinne oli pystytetty iso kyltti, jossa luki, vain tänään tarjouksessa "vapaan ja onnellisen kanan munia". Aluksi tuntui hyvältä kun sain ostaa vapaan ja onnellisen kananmunia. Lopulta kuitenkin tajusin etteihän se voi pitää paikkansa. Ei kana voi olla vapaa tai onnellinen.

Kun kananmuna on toimitettu kauppaan, kanan on pitänyt luopua poikasensa alkiosta, jostain sellaisesta josta olisi mahdollisesti kehittynyt kananlapsi. Hyvä on. Rehellisyyden nimissä emme tiedä, millaiset suhteet kanan kaltaiset eläimet pystyvät muodostamaan poikasiinsa. Mutta joka tapauksessa jos ihmisalkio ryöstettäisiin aina alkutekijöissään, voisiko äidistä sanoa että hän on onnellinen.

Onnellisuus onkin ehkä se monimutkaisempi käsite, koska vapaus on kai kohtuullisen helppo määritellä. Jos ajattelemme työpoliittisesti. Kana ei ole vapaa, koska se on alisteisessa suhteessa tuotantovälineiden hallitsijaan nähden. Siis lähtökohtaisesti vapaudesta puhuminen on väärin. Kana ei voi munija asemassaan olla vapaa, koska kana ei saa munimastaan munasta kunnon korvausta. Pelkkää ravintoa ei voida pitää riittävänä korvauksena, koska sitä kana tarvitsee työvoiman uusintamiseen. No tietenkään kanan ei ole mahdollista hallita tuotantovälineitä ja olla sitä kautta täysin oman itsensä herra. Järjestelmä, eli kanala ja kanatarhuri siis tässä tapauksessa ovat tarinan orjuuttavia tekijöitä. Jos kana pääsisi luontoon täysin vapaaksi, ei hän silloinkaan olisi täysin vapaa, vaan petoeläimet orjuuttasivat häntä tuolloin. Mutta ei toki samassa mielessä kun ihminen.

Vapauskin on ainakin yhtä subjektiivista kuin onnellisuuskin. Tosin kana ei pysty ilmaisemaan meille onnellisuuttaan, joten varmaksi siitä asiasta emme saa koskaan tietoa. Sen sijaan vapaus on mahdollista ulkopuolisenkin havaita, ainakin päällisin puolin. Vapaus on suhteellista. Tarhakana on vapaa verrattuna niihin kanoihin jotka kasvavat ja elävät koko elämänsä häkkikanaloissa.