Liikkuvan luonteen omaava ihminen ei voi kovin kauaa pysyä paikallaan, muuten alkaa ahdistamaan tai tulee vähintäänkin suru puseroon. Tässä liikkuvuuden mielessä, ihmisiä on kahdenlaisia, on liikkuvia ja paikallaan pysyviä. Paikallaan pysyvät eivät luonnollisestikaan ahdistu koti-illoista. Koti on näiden ihmisten temppeli ja se on yleensä temppelimäisessä kunnossakin. Hyvin sisustettu ja palvottu linnake, jonne kyllä kehtaa vieraitakin kutsua ja ennen kaikkea, jossa on itsellä mukava olla.
Sen sijaan liikkuvaisen ihmisen koti. Niin se koti, jos sitä luukkua nyt kodiksi kehtaa kutsua, ei yleensä ottaen ole kovin edustuskunnossa. Paikalla saattaa vallita kaaos. Tavaroita on joka puolella, mutta ei vahingossakaan oikeilla paikoilla. Liikkuvaiselle ihmiselle, jonka jalka melkein aina kapsaa, ei koti merkitse paljoakaan. Se on vain paikka nukkumiselle ja tavaroiden säilyttämiselle. Tavaraa kyllä saattaa olla, sitä kertyy, mutta liikkuvainen ihminen kun usein on kärsimätön, hän ei jaksa pitkäjänteisesti sisustaa. Joten koti ei ole ikinä palvonta kunnossa.Vähintää siivoaminen on tekemättä, koska se ei liikkuvaista kiinnosta. Se on tylsää ja vaatii paikallaan oloa.
Liikkuvainen ihminen rakastaa uusia kokemuksia ja erilaisia paikkoja, ylipäätänsä toimintaa. Liikkuvaisuus ei tarkoita vain tämän ihmistyypin tapaa toimia, vaan näiden ihmisten luonteen laatua. Ihan oikeasti heidän on vaikea olla paikallaan tai yksikseen, jos jossain on sosiaalisia kokemuksia tarjolla.
Paikallaan pysyvät ovat joko jo syntymästään asti sellaisia tai heidän luonteensa on kehittynyt liikkuvaisesta paikallaan pysyväksi, harjoittelun ja elämänkokemuksen ansiosta. Paikallaan pysyvä ihminen omaa yleensä tietyn määrän tyyneyttä ja yleensä hän rakastaa estetiikkaa, koska tahtoo rakentaa oman elinympäristönsäkin sellaiseksi että siellä on hyvä olla.
Onkin mielenkiintoista pohtia, onko liikkuvaisen ihmisen liikkuvaisuus jo synnynnäistä vai kehittynyt epämiellyttävän ympäristön vuoksi? Siis kumpi on syy ja seuraus, epämiellyttävä ympäristö vai liikkuvaisuus, varmaa minusta on kuitenkin se, että ne ruokkivat toisiaan.
Ja on liikkuvaisilla ihmisilläkin unelmia, jotka ovat suoraan paikallaan pysyvien elämästä. Tahtoisin samanlaisen kirjoituspöydän, yhtä siistin ja kotoisan näköisen kun paikallaan pysyvällä ystävälläni.Toisaalta tahtoisin matkustaa jonnekin hienoon paikkaan. Oikeastaan edes paikalla ei olisi hirmuisesti väliä. Minusta tuntuu, että matkalla oleminen on paljon mukavampaa kuin perille pääsy, joku runoilijakin sanoi noin ja ymmärsi aika hyvin liikkuvaisten sielunelämää, liekö itsekin ollut sellainen?