Ajan-, paikan- ja rahantaju tukevat aistejamme. Ne ovat kai jonkinlaisia alemman tason aisteja. Toki aivan kuin aistitkin, myös nämä tajut voivat olla erivahvuisia eri yksilöillä. Harvalla kuitenkaan kaikki kolme tajua ovat kadoksissa yhtäaikaa.
Ajantaju on helppo kadottaa. Rutiinien katoamisen myötä unohtuu mikä viikonpäivä on kyseessä. Onneksi ajantajun kadottaminen ei useinkaan ole vaarallista, paitsi kun joskus. Kun kaikki päivät ovat samanlaisia, kulkevat samalla kaavalla, ilman erityisiä tapahtumia, pian huomaa että on vaikea sanoa tarkasti mikä viikonpäivä on kyseessä.

Paikantajun katoaminen tapahtuu salakavalammin kun ajantajun katoaminen. Aluksi paikantaju vääristyy. Välimatkat tuntuvat todellista pidemmiltä tai lyhyemmiltä riippuen kulloisestakin tilanteesta. Jos esimerkiksi ei pääse kunnolla liikkumaan, maailma on paljon suurempi. Liikkuminen on hitaampaa ja energian jakaminen täytyy miettiä tarkoin. On liikuttava mahdollisimman energiatehokkaasti. Oikoa aukioiden yli suoraviivaisesti tai liikkua vältellen mukulakiviä.

Portaiden sijasta pitää käyttää hissiä tai luiskia, koska käsin ei jaksa punnertaa kyynersauvoilla itseään portaita ylös. Ympäristö, paikat muuttuvat siis Parkour-radaksi, millaisena se ei normaalitilassa näyttäydy. Sadan metrin suora on lähes sama kuin mahdottomuus. Tuon suoran aikana on huilattava joka kymmenen metrin välein.
Rahantajun katoaminen liittyy yleensä valuuttaympäristön muutokseen. Sitä saattaa kuitenkin esiintyä muulloinkin. Jos rahaa ei tarvitse käyttää pitkiin aikoihin. Sen ymmärtäminen hämärtyy.

Kun kaikki kolme tajuntaa on kadonneet tai häiriintyneet, ihminen on pikkuisen sekaisin, eikä hahmota yhteiskunnan tärkeitä ulottuvuuksia. Ajan-, paikan-, ja rahantaju ovat siksi mainitsemisen arvoisia, koska ne ovat elämässä selviytymisen kannalta, siis täysivaltaisen elämän kannalta välttämättömiä. Näiden hetkellinen kadottaminen ei haittaa, jos ympärillä on ihmisiä, joilla kyseiset tajut ovat tallella.