Kun nyt on pari päivää ryvetty järkytyksen kourissa ja haettu syytä koulusurmiin itsemme ulkopuolelta, poliisista, kouluterveydenhoidosta ja järjestelmästä niin lienee on aika katsoa totuutta silmiin.
Totuushan on se, että me eletään onnistuneiden maailmassa. Se on yksi evoluution laeista, että vahvimmat ja röyhkeimmät saavat itsensä esille ja äänensä kuuluville, joten he myös hallitsevat maailmaa.
On raukkamaista mennä ampumaan viattomia ihmisiä. Ja röyhkeää paeta vastuuta posauttamalla itsensä sen jälkeen hengiltä, eikä se missään nimessä kerro kovin kypsästä reagointikyvystä yhtään mihinkään.
Tuollaisen myrskyn jälkeen on kai todellakin ihan tervettä tutkailla sitä mikä meissä on vikana. Yhteiskuntatieteilijänä minä en usko syyn löytyvän järjestelmästä. Sitä on liian helppo syyttää. Tahtoisin mieluummin syyttää ihmisiä. En yksittäisiä, ennemminkin joukkoja.
Yhteiskunnassamme on tabuja, jotka kaikki tietää, mutta joista ei puhuta. Yksi sellainen on koulukiusaaminen. Kun nyt kovasti mietitään mistä kummasta nämä nuoret miehet ovat saaneet vihan ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan, niin sanoisinpa ettei ne sitä mistään muualta ole saaneet kun ihmisiltä. Ei semmoista ole kenelläkään lajimme edustajalla luonnostaan. Sellaisilta ihmisiltä jotka ovat joko tietoisesti tai tiedostamattaan kohdelleet heitä pahasti väärin.
Jos kerran kiusataan sen saattaa muistaa koko elämänsä. Kiusattu oppii vihaamaan itseään ja sen jälkeen muita. Kiusaamisen ei tarvitse olla hirmuisen pahaa, riittää että se on jatkuvaa. Pahinta kuitenkin on se, että opettajat huomaavat sen, mutta eivät puutu kiusaamiseen, koska eivät usko sen olevan lopulta vakavaa. Järkyttävää on ettei kukaan oikein vieläkään 11 uhrin jälkeen usko että kiusaaminen olisi ollut vakavaa..
Onnistuneiden maailmassa jokainen koulukiusattu yrittää vaan selvitä, tulla onnistujaksi ja unohtaa. Mutta ei sitä unohda, niitä sanoja ja niitä kiusaustilanteita ei unohda, vaikka haluaisi.