Tulos joka syntyy kun yhteiskuntapoliitikon aivot ovat vajaakäytöllä voi vaihtoehtoisesti olla jotain suurta, mutta todennäköisempää on että tulos on aika ala-arvoinen. Voidaan tietenkin myös puhua "kunnolla levänneistä" yhteiskuntapoliitikon aivoista. Asia voidaan ilmaista kummin vain, sen mukaan millainen vaikutelma, kyseisistä aivoista ja niiden kantajasta halutaan jättää ja kenelle.
Tämän saman suhteellisuuden huomaa monista ilmiöistä. Asia on niinkuin se sanotaan. Erityisesti viime aikoina olen huomannut tämän ilmiön pelottavan monissa asioissa ja siksi olenkin alkanut epäillä, elämmekö me ihan pelkässä kangastuksia täynnä olevassa maailmassa?
Kangastukset ovat kankaita, jotka muodostuvat pyykkinaruille kuivumaan asetetuista lakanoista. Ja todellisuus, joka sekin on jokaisen itse muovaama, on jossain tuolla, noiden lakanoiden takana. Mutta me vain katselemme niitä lakanoita. Niiden takaa näemme vain vilahduksia silloin tällöin, kun tuulee ja lakanat heiluvat.
Vai miten muuten kun kangastusteorian ja suhteellisuuden avulla on selitettävissä, se että jossain kummassa välissä puhelinmyyjä muuttuu vakuutusmyyjäksi ja siivooja puhtaanapitohenkilöksi tai laitoshuoltajaksi? Työnimikkeissä kangastukset näkyvät parhaiten. Ammattinsakin kun voi ilmoittaa niin monella tavalla. Voin puhua itsestäni työttömänä yhteiskuntatieteilijänä, joka on melkein syrjäytynyt aktiiviyhteiskunnasta, jossa käydään työssä, tai sitten voin puhua itsestäni ranskalaisen firman konsulttina. Arvatkaapas kummalla on parempi kaiku työnantajan korvissa? Niin, ja molemmat on totta, yhtä aikaa tai vuorotellen, ihan kummin vain ja ihan miten asian haluaa vain nähdä.
Minä olen työtä vailla olevana yhteiskuntapoliitikkona yrittänyt koko kesän määritellä itseäni ja keksiä itselleni jonkinlaista titteliä, joka kuulostaisi hienolta ja jonka voisin vastata, jos joku kysyy, missäs sinä olet kesätöissä? Tai mikä sinusta tulee isona?
Voin vastata valtakunnallinen selvitysmies, koska yhteiskunnassa tuntuu olevan jokin kriisi käynnissä harvase viikko, ja niihin tarvittaisiin selvitysmiestä raporttia kirjoittamaan. Minä voisin tehdä sen ja puolet halvemmalla kuin nykyiset selvitysmiehet.
Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat töissä. Pelottavaa on minusta ajatella, etten minä ole koskaan ollut oikeissa töissä, joskus vain harjoittelussa, jota ei lasketa työksi kuin pakon edessä, koska siitä ei ole saanut oikeaa palkkaa, vaan valtion maksamaa tukea. Ehkä olen työelämästä syrjäytynyt ja ehkä tarvitsisin suojatyöpaikan. Mutta kun niitäkään ei saa, jos menee liian hyvin. Masentavinta tässä yhteiskunnassa on etten kelpaa edes syrjäytyneeksi, koska olen opiskelija ja minulla on katto pään päällä ja olen hiljainen, kuljen siisteissä vaatteissa kadulla, ja koska minulla on samanhenkisiä hiljaisia ja kauniisti käyttäytyviä ystäviä.
Mutta entäs isona, kun minulla ei ole yliopiston verkostoa tukenani, kun olenkin siviilimaailmassa näillä yliopistosta saamillani eväillä. Pitäisikö minun olla kiitollinen. Kiittää valtiota koulutuksestani, joka maksoi Suomelle ihan liikaa, mutta jota tämä valtio ei kuitenkaan hyödynnä optimaalisesti. Ja vain koska kukaan ei ole muistanut opettaa minulle kuinka päästä työelämään, kuinka saada niitä suhteita, että enon veljen kummin kaima pääsisi kaupungille töihin ja muistaisi minut, jotta minäkin pääsisin edes kerran koulutustani hyödyntämään?
Ensin hyvinvointivaltion jälkeinen Suomi tekee korkeasti kouluttamansa nuoret katkeriksi. Ja sitten poliitikot ja muut valtakunnan viralliset kommentaattorit ihmettelevät että mikäs ihme se tämä prekariaatti nyt sitten on, ei vaan meidän nuoruudessamme mitään tuollaista ollut. Niin se onkin se olennaisin huomio. Maailma on tosiaan muuttunut!
Lopulta keksin itselleni sopivan ammatin. En aio alkaa kukkahattutädiksi, koska heitä on jo ihan tarpeeksi. Enkä edes kukkahattusedäksi, koska siihen minun  ominaisuuteni eivät aivan riittäisi. Mutta  voin alkaa syrjäytymisen tutkijaksi. Olen vakuuttunut, että sillä saralla töitä tulevaisuudessa tulee riittämään. Saatan jopa pystyä tekemään historiaa poistamalla syrjäytymisen. Ja siis kertomalla maailmalle ettei syrjäytymistä ole olemassa, te olette vain kuvitellut kaiken. On vain masentuneita ja työttömiä sekä muita ongelmaisia, muttei syrjäytyneitä.