Vanhempi ikäpolvi on huolissaan kun nuoret viettävät kaiken aikansa tietokoneiden äärellä, usein mesettäen kavereidensa kanssa. Luonnollisesti mesengerin äärellä vietetty aika on jostakin muusta toiminnasta pois. Koneen äärellä istuessa ei saa liikuntaa, ei näe oikeita ihmisiä, eikä ole lukemassa tenttiin jne.
Kuoleeko kahvilakulttuuri kun ihmiset mesettää toisilleen? Kukaan ei enää vaivaudu lähtemään toiselle puolelle kaupunkia tapaamaan tuttujaan, kun kuulumiset voi vaihtaa virtuaalisesti tietokoneen näytöllä ja hievahtamatta minnekään. Lisäksi säästyy bensaa tai kaksi bussilipullista rahaa.

Nykyisen yliopiston huonopuoli on siinä, ettei luentojen opetusmetodeihin kuulu enää keskustelu. Monikin opettaja esittää toiveen että olisi mukava jos saisimme keskustelua aikaiseksi esittämistäni asioista, mutta kuitenkaan, todellisuudessa aikaa harvoin jää keskusteluun. Siksi meseyliopisto ei ole mikään vitsi. Oikeastaan se on lähes välttämätön, jos tahtoo kokea ahaa-elämyksiä oppimastaan. Meseyliopisto siis tukee oikeaa yliopistoa. Keskustelukulttuuri täytyy luoda itse, kun sitä ei meille valtiontoimesta tarjota.

Keskustelun kuoleminen on sääli, koska kansalaiskeskustelu on yksi "epävirallisista demokratian muodoista". Kansalaiskeskustelu kuuluu osana kolmanteen valtiomahtiin, eli mediaan, jolle on sysätty tehtävä poliitikkojen ja valtaapitävien valvonnasta. Sanonta, jossa puhutaan äänen antamisesta heikko-osaisille, kertoo jo siitä että kansalaiskeskustelu on tärkeää.

Yliopiston tehtävä on osallistua kansalaiskeskusteluun. Laitoksen ei ole tarkoitus ainoastaan kasvattaa valtiolle byrokraatteja, joilla ei ole omia ajatuksia tai joiden ajatukset ovat valtionomaisuutta. Sellainen meininki kuulostaisi pelottavan samalta kuin Orwellin romaanit, joissa tehtiin pilkkaa byrokraateista.
Meseyliopisto opettaa kansalaiskeskustelua. Se on ihmisten aktivaatiota heidän omilla keinoillaan. Jos nuoriso muutenkin käyttää messengeriä, niin miksei siitä käytöstä voisi jäädä jotain korvienkin väliin?

Meseyliopisto antaa mahdollisuuden vaikkapa epävirallisten opintopiirien perustamiseen. Voidaanhan kaveripiirissä sopia, että esimerkiksi pari tuntia kerran viikossa messegerissä keskustellaan vain tietystä opintoihin liittyvästä aiheesta. Tosin jos mesekavereina on saman alan opiskelijoita, tällaista sopimusta  ei edes tarvita vaan puhe kääntyy luonnostaa omaan oppialaan ja keskustellessa syntyy uusia ideoita. Omakohtaisena esimerkkinä on kandiaihe. Se syntyi erään yhteiskunnallispainotteisen mesekeskustelun aikana kahdelta yöllä.

Meseyliopiston parhaita puolia ovat sen riippumattomuus ajasta ja paikasta, luentosaleja ei ole eikä akateemisia vartteja vaan aika ja paikka on sovittavissa. Myöskin hierarkia puuttuu. Eikä tähän yliopistoon ole pääsykokeita. Vaan kaikki voivat osallistua, piiri ei sinänsä ole suljettu. Ainoat rajoitteet asettavat taito ja tekniikka, mutta molempia on mahdollista kehittää.