Metsästäjä-keräilijä-kultturia edustavista ihmisistä puhutaan luonnon kansoina, kun he elivät lähes kokonaan luonnon keskellä, sen ehdoilla ja armoilla.
Luonnon kansoilla oli selvä käsitys siitä millä puolella he olivat luontosuhteessaan. Ihmisen tehtävä ei suinkaan ollut kesyttää luontoa vaan yrittää selvitä, sen tarjoamilla mahdollisuuksilla niin pitkään kuin mahdollista. Lopultahan luonto aina vei voiton yksilöstä.
Toisaalta luonto oli yhtä ihmisen kanssa. Hyvinä päivinä se tarjosi yllinkyllin ravintoa elämiseen, suojaa asumiseen ja lisääntymiseen. Kaikki oli kuin rakennettu evoluutiota ja väestönkasvua varten. Koko systeemi yhdessä toimi sen puolesta ja muotoutui evoluution mukana tietynlaiseksi.
Miten sitten näistä alkukantaisista ihmisistä alkoi muodostua yhteisöjä ja sitä kautta yhteiskuntia? Oliko se kehitys edes välttämätöntä?
Olisiko elämä voinut jatkua ennallaan? Marjoja, sieniä ja muita kasveja keräillen sekä riistaa metsästäen, yksinkertaisena. Olisi varmaankin, jonkin aikaa. Kun lisää lapsia syntyi, tarvittiin kaikkea enemmän. Ruokaa, aikaa, työtä, kotia. Periaatteessa jo väestönkasvu voidaan nähdä olevan yhteiskunnallinen prosessi. Eli siinä vaiheessa kun lisää väkeä alkoi tulla, kaikki metsästäjä-keräilijöiden perustoiminnot, alkoivat mennä monimutkaisemmaksi. Todellinen virike yhteiskunnan varsinaiselle synnylle ja tarkoitukselle lyötyy mielestäni konfliktista. Ilman konflikteja ei ehkä olisi tarvittu moniakaan yhteiskunnallisia rakenteita. Mutta toisaalta jo se että yhteisö tai useat erilliset yksilöt tai yksiköt olisivat sovussakin pystyneet päättämään jotain olisi ollut yhteiskunnallista toimintaa, politiikkaa.
Joten yhteiskunnan juuria pitää oikeastaan lähteä hakemaan jo ihmisen ensi hetkistä asti. Jos Aatami ja Eeva olivat maailman ensimmäiset ihmiset niin heidän ensimmäinen riitansakin oli yhteiskunnallista, koska he olivat se yhteiskunta, jolla oli merkitystä sinä hetkenä.